Dance Central -arvostelu

Tanssipelit eivät ole koskaan olleet itselleni tuttuja ja nyt Kinectin julkaistua päätin tutustua Dance Centraliin, koska olen aina ollut tanssimisen suuri ystävä. Ennen kuin pääsin testaamaan Dance Centralia ja Kinectiä, minulla oli hieman ennakkoluuloja koko laitetta ja peliä kohtaan, mutta turhaan. Pelin käynnistettyäni ja pari tanssia tanssittuani olin heti innostunut Dance Centralista, koska se oli todella hauskaa pelattavaa ja hyvää kuntoilua. Liiketunnistus toimii loistavasti eikä viivettäkään ilmennyt. Dance Centralissa on myös sekin etu, ettei inhoamiani tanssimattoja ym. tarvittu pelatakseen peliä vaan minun täytyi yksinkertaisesti vain asettua TV:ni eteen ja nauttia menosta.

Dance Centralin biisilista on minun makuuni, koska siinä paljon artisteja, joita kuuntelen kuten Lady Gaga, Rihanna, Pitbull ja paljon muita. Lisäksi biisivalikoima laajenee lähes viikoittain ilmestyvien ladattavien biisien avulla. Toinen loistava juttu pelissä on se, ettei pelaajan tarvitse seurata nuolia ym. tanssiaksesi vaan edessäsi oleva hahmo ja ”flashcard” näyttävät, miten liikkeet tehdään ja mitkä liikkeet tehdään seuraavaksi. Lisäksi biisien tanssiliikkeet ovat johdonmukaisia ja pelaajalla tulee tunne, että hän oikeasti tanssii. Monista peleistä tutut tasot ja pisteet tuovat pelaamiseen lisää tavoiteltavaa, jonka takia haluan aina vetää biisin uudelleen parempien pisteiden ja arvosanojen perässä. Omaa tasoa nostamalla avaa muun muassa hahmoille uusia asuja.

Jokaiselle biisille on suunniteltu tarkoin oma koreografia, joka pelaajan täytyy suorittaa. Kuten aikaisemmin mainitsin taustalla näkyvä flashcard näyttää nykyisen ja tulevat liikkeesi, kun kerran oppii muistamaan ne, voi helposti tanssia biisin pelkkien liikkeiden nimien perusteella tai kytkeä kokonaan liikkeet näyttävän flashcardin pois. Näytöllä näkyy myös hahmo, joka tekee yhtä aikaa liikkeet pelaajan kanssa. Pelin tanssiliikkeet ovat jopa niin hyvin suunniteltuja, että clubilla ollessa pystyy vetämään liikkeitä helposti nolaamatta itseään – Toki, jos vain muistaa ne! Peli ilmoittaa pelaajalle erilaisilla keinoilla, milloin hän tekee liikkeen väärin mm. muuttamalla esimerkiksi pelihahmon kädet punaisiksi, jos pidät käsiäsi väärässä asennossa tai Guitar Heroista tuttuun tapaan hiljentämällä musiikkia. Tanssiessa täydellisesti biisi kuuluu loistavasti ja yleisö hurraa. Tekemällä liikkeet oikein pelaaja kerää enemmän tähtiä siitä biisistä, jota hän tanssi, ja kasvattaa tasoaan. Pelattua biisin tarpeeksi hyvin avautuu enemmän vaikeustasoja kuten medium ja hard. Pelaajan tanssittua sen kategorian kaikki tanssit, avautuu haasteita, jotka ovat mashupeja neljästä tai viidestä biisistä, jotka kuuluvat siihen ryhmään.

Dance Centralissa on kolme erilaista pelityyppiä kaikille biiseille. ”Break it Down”, joka on opetustila, jossa harjoitellaan jokainen liike kerrallaan eri vaikeustasoilla. Jos tanssit liikkeen oikein se hyväksytään, mutta jos tanssit sen väärin, joudut suorittamaan sen kolme kertaa uudelleen niin kauan, että onnistut siinä. Tämä on erittäin hyvä ominaisuus sellaiselle pelaajalle, joka haluaa oppia pelin alkeet tai pelaajalle, joka haluaa suorittaa tanssit vaikeimmalla tasolla täydellisesti. Pelaajan ei tarvitse kuitenkaan opetella jokaista biisiä vaan tanssimaan voi siirtyä heti.
”Perform It” on tila, jossa tanssit biisit niille tehdyillä tanssiliikkeillä. Pelitilassa, jokainen biisi sisältää oman ”freestyle”-osion, jossa pelaaja saa itse tanssia keksimiään tanssiliikkeitä omalla tyylillään hetken ajan. Kinect kuvaa liikeet ja näyttää ne nopeasti ”freestylen” loputtua.
”Dance Battle”, jossa kaksi pelaaja ottavat toisistaan mittaan tanssimalla toisiaan paremmin. Kumpikin pelaaja tanssii samat kohdat vuorotellen. Kun kohta 1 loppuu ensimmäisellä pelaajalla, tanssii toinen pelaaja sen jne. Lopuksi peli antaa pelaajille heidän pisteensä ja julkistaa voittajan.

Graaffisesti peli on tyylikäs. Peliä pelatessa tulee fiilis kuin olisi itsekin clubilla. Hahmot ovat ihmisen näköisiä, mutta kuitenkin joskus liikkeet ovat hieman epäselviä. Se on kuitenkin harvinainen ongelma. Valikkojen selaaminen on yksinkertaista, pelaaja liikuttaa oikeaa kättään ylös ja alas, ja heilauttaa sitä vasemmalle valitakseen biisin. Hahmojen alku- ja lopputuuletukset voivat olla aluksi viihdyttäviä, mutta allekirjoittaneella ne alkoivat ärsyttämään lähemmäs 16 pelitunnin jälkeen. Vaikka biisilistalla lähes kaikki biisit ovat hyviä, kuitenkin osa vie niistä huomion ja niitä voi tulla tanssittua pelkästään. Jokainen löytää kuitenkin omat suosikkinsa

Dance Cental on ensimmäinen aito tanssipeli, jonka olen nähnyt. Se ei pelkästään anna hyvää kuntoilua vaan rohkaisee tanssimaan. Dance Central on myös loistava peli näyttämään kuinka hyvin Kinect toimii ja siitä, ettei ole häpeä heiluttaa lanteitaan Poker Facen tai Maneaterin parissa.

Advertisements

Pelien parhaimmat kappaleet (Osa 1: Taisteluteemat)

Hei!

Tämä blogi aloittaa tai lopettaa “Pelien parhaat kappaleet” -sarjan . Viikottain tai määrittelemättömän ajanjaksojen välein kirjoitan tälläisen blogin, jossa esittelen omasta mielestäni parhaimpia pelien kappaleita ja kerron niistä mielipiteitäni/muistoja ja syyn miksi pidän niistä.

Bayonetta – Fly Me To The Moon

Voisiko olla rennompaa taisteluteemaa varsinkin, kun hakkaat kerrostalojen kokoisia vihollisia? Itse pidän biisin aiheuttamasta fiiliksestä, joka on rentous. Peliä pelatessa unohtuu helposti tämän biisin soidessa “vaikeus”. Vaikka vaikeimmalla pelin olen vetänytkin läpi, niin aina kun tämä biisi alkoi soimaan taisteluiden keskellä, niin fiilis ja meno muuttui rennoksi, helpoksi ja kaikki näytti niin maukkaalta – Kaikki combot onnistuivat ja biisin tahti vei mukanaan. (Taisteluiden keskellä tämä taistelu teema kuulostaa erilaiselta, kun ei ole miekkojen, aseiden ja hirviöiden äänet kuulumassa, joka on omasta mielestäni aika jännä ominaisuus.) Bayonetan musiikissa on tyyliä, sopii hyvin peliin ja vie pelin raakuutta/vakavuutta pois, minkä vuoksi peliä on paljon mukavampi pelata kuin Ninja Gaiden -pelejä, vaikka samaan genreenkin kuuluvatkin!

Final Fantasy XIII – Battle Theme

Jo ensimmäistä traileria katsoessani ihastuin tähän biisiin…muistoja. Omasta mielestäni biisi on oikein maukas – varsinkin kertosäe. Kaikista upeinta mitä tämän biisin kanssa voi käydä on se, että kutsut summonisi juuri kun biisin kertsi alkaa soida. Se on mahtavat näköistä ja kuuloista, sopii hyvin siihen tilanteeseen. Harmikseni voin sanoa tästä biisistä negatiivisena asiana sen, että varsinkin pelin alussa se ei kerkeä alkaa kunnolla. Kun jo olet voittanut matsin, niin biisin kertsi ja sydän on vasta alkamassa. Onneks, kun olet pidemmälle peliä pelannut pääsee tämä teema näyttämään kyntensä. Bayonetan taisteluteeman tavoin tätä voi kuunnella MP3:lla muuten vain tai Youtubesta. Masashi Hamauzu on tehnyt erittäin loistavaa työtä FF13 musiikkien kanssa – Myös yleisesti ottaen.

Halo 3 – “Last Battle Theme”

Voiko olla parempaa loppubiisiä, viimeisessä kentässä, legendary vaikeustasolla, neljän kaverin kanssa, iron skulli päällä ja onlinessa? Kerta kaikkiaan ratkiriemukkaita muistoja liittyy tähän kappaleeseen, kun vedimme kavereitteni kanssa onlinessa tuon viimeisen kenttä näilla “haasteilla”, jotka mainitsin äskeisessä lauseessa. Se tyytyväisyys ja onni, kun viiminen kenttä selvitetty. Raivo, kun kuoltiin samassa kohtaa 15. kertaa tai se, kun paikat räjähtelivät ympärilläsi ja menit vain vaistosi mukaan eteenpäin ja yritit kaikin keinoin selviytyä loppuun. Näiden hetkien takia tuo biisi on jäänyt erityisen hyvin mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin. Toivottavasti Reachissä olisi näin eeppinen lopputaistelu -teema.

Siinä kaikki tällä kertaa. Jatkoa on varmaan tulossa, muttei tietoa mihin pelien musiikilliseen osa-alueeseen se pelissä liittyy. Mielipiteitä ja omia kokemuksia voi kertoa kommenteihin! 🙂

Final Fantasy XIII – Kuinka kaikki odotus ja hype syntyi?

Final Fantasy XIII odotukseni alkoi ihan sattumalta. En tuolloin vielä käyttänyt internetiä paljon tai edes pelannut pelejä paljon, mutta jonkin kautta eksyin katsomaan Final Fantasy X-2:n opening videota, jossa oli tuolloin omasta mielestäni hienot grafiikat ja ne “löivät” minut ällikällä. Vaikka tuolloin omistinkin PS3:n, mutta sen peleistä minulla ei ollut mitään tietoa sitä ennen tai edes minkänäköisiä ne ovat, koska olin tuolloin vielä “hyvin nuori”. Katsoin X-2:n alkuvideota non-stoppina, kunnes hoksasin viereisissä ”featured videos” -palkissa linkin Final Fantasy XIII traileriin. Trailerin katsottuani minun täytyi katsoa se uudelleen ja uudelleen. Olin aivan ällikällä lyöty pelin hienoudesta ja gameplaysta, koska se oli paljon hienomman näköinen ja oloinen kuin X-2 – Se oli jotain semmoista mistä olinkin unelmoinut, jollain tavalla. Tämä traileri juonsi minut monien mutkien kautta muidenkin pelien pariin ja sitä kautta monelle rakkaalle foorumille, jota vieläkin käytän ja joiden kautta olen saanut paljon uusia tuttavuuksia.

Lightning

Oli vuosi 2008 olin tuolloin vielä hieman hukassa pelimediasta, mutta samana vuonna pääsin seuraamaan ensimmäistä kertaa E3 –messuja suorana, joka oli omalla tavallaan upea ja järkyttävä. Tuolloin satuin vielä olemaan kovan luokan PS3 –fanboy ja silloin E3:lta pamahti ja lujaa. Olin juuri pari päivää fanboitellut kaverilleni, ettei FFXIII:tä julkaistaisi Xbox360lle koskaan ja jos se tehtäisiin, niin söisin sukkani. Micosoftin E3 –messut ihan lopussa ja olin jo huokaissut ”helpotuksesta,” ettei sitä tullutkaan Xboxille. (Miksi ihmeessä olen tehnyt noin ja miten ihmisestä voi tulla noin kova fanboi?) Juuri tätä ajateltuani Square-Enixin johtaja tai joku sellainen tyyppi tulee ja julkaisee FF13:sta Xboxille uudella trailerilla. *Hiljaisuus* Final Fantasy XIII julkaisu Xbox360:lle oli jostain syystä kuin unelma olisi rikottu (johtui varmaan fanboikuudestani?) ja FF13:lle olisi risti jo hakattu maahan, mutta myöhemmin Xboxin versiosta oli itselleni julmetusti apua ja kiitänkin Microsoftia ja sen rahoja siitä, että hankkivat pelin myös Xboxille julkaistavaksi. Vielä kuitenkin sydämen pohjalla velloo fanboyn katkera tunne, joka sanoo: että FF13:sta karsittiin osittain Xboxin version takia, joka varmaan osuukin oikeaan. Innostus kumminkin pysyi tätä peliä kohtaan, vaikka ”vastoinkäymisiä” oli.

Loppu vuoden peli elikin hiljaiseloa, mutta jo vuoden 2009 alussa se heräsi taas eloon ja siitä julkaistiin Japanissa Blu-Ray demo, joka bundlattiin Advent Childrenin Blu-Ray julkaisun kanssa. Peliä ja elokuvaa bundlattiin myös PS3:n kanssa ja itsessään pelkkä elokuva ja peli myivät todella paljon ja pian netissä pyörikin vihdoin ihmisten itse kuvaamia videoita itse pelistä ja se herätti tämänkin fanipojan horroksesta ja meinasi hän jopa sen itselleen hankkia, mutta vastaan tulikin pelin + elokuvan korkea hinta ja Suomen tulli. Demon perusteelta peli vaikutti todella maukkaalta ja pidinkin ”elokuvaillan” katsomalla yli tunnin kestävän videon, jossa oli koko demo, mutta jonkun muun pelaamana.
Vuoden 2009 lopussa sitten FFXIII julkaistiinkin Japanissa ja olin sitäkin hommaamassa, kunnes viisas ystäväni, joka toivottavasti tunnistaa itsensä, totesi minulle, että miksi pilata kauan odottamansa pelin pelikokemus ostamalla eri kielinen versio, josta ei ymmärtäisi mitään ja pelin tarina jäisi täysin auki. Eikö sitä voisi odottaa pari kuukautta sen parin vuoden lisäksi, kun kerta nekin on jaksanut odottaa. Pian tämän jälkeen julkistettiinkin jo Euroopan julkaisu ja kova odotus alkoi!

Final Fantasy XIII - Lightning and Snow

Final Fantasy XIII:n Euroopan julkaisuun enää pari päivää ja hype ei ollut edes äärimmillään, mikä oli ongelma? Noh suurin hypen odotuksen laskeminen oli varmaan se, että tilasin pelini Gigantista ja moni sieltä tilannutkin jo osaa arvata miksi ei julkaisupäivä enää niin kiinnostanut. Niille, jotka eivät tiedä, niin Gigantti toimittaa pelin pari päivää myöhemmin, vaikka ilmoittavatkin toimittavansa sen julkaisuun. Olin malttamaton ja kysyin matkahuollosta tietävätkö he missä/milloin pakettini on/on tulossa. Vastaukseksi kuului, että se tulee tämän illan bussissa, joten painuin odottamaan bussia ja hakemaan pakettia käsiini….

VIHDOIN! MAHTAVAA! PAKETTI ON VIHDOIN MINULLA JA VIELÄ LIMITED EDITION! Oli tämä fanipoika aivan innoissaan eikä uskonut sitä todeksi. Pitkän odotuksen jälkeen, kun peli oli käsissä kaikki tuntui niin epätodellista ja oudolta. Voiko peli vihdoin olla käsissäsi, jota olet odottanut niin kauan kuin aloin käyttämään pelifoorumeita sun muita, kyllä voi, vaikka se epätodelliselta tuntuikin. Aluksi en uskaltanut edes työntää peliä PS3:ni sisään vaan hihkuin innosta ja olin aivan jännittynyt. Ennen julkaisua olin salaa toivonut, ettei peliä julkaistaisi koskaan vaan saisin odottaa sitä ainiaan, koska silloin ei olisi enää mitä odottaa… Pelin pelattua ei ollut enää mitä odottaa niin hartaasti.. Elämä pelaajana on hyvin tyhjää, kun ei ole mitään mitä odottaa.. Niitä aikoja ja muistoja ikävöiden ja kaivaten..

-Jonttutan *sniff*